Tiilijulkisivun ulkonäkö

tässä osiossa:

Tiilen koon ja värin lisäksi tiilijulkisivun ulkonäköön vaikuttavat:

  • tiilen pinnan käsittely
  • limitys
  • tiilisauman väri ja saumaustapa

Pintoja ovat sileän-, karhean- ja harjatun pinnan lisäksi esimerkiksi taustapatinapinta, jossa vanhaa patinoitunutta tiiliseinää muistuttava struktuuri tulee elävästi esille.Alla on muutama esimerkki pinnan käsittelyn vaikutuksesta tiilen ulkonäköön. Eri valmistajien pintakäsittelyt poikkeavat jonkin verran toisistaan, valmistajakohtaiset mallit löydät valmistajien kotisivuilta.

Pinnan struktuurit

Limitykset

Poltetun tiilen useat limitys- ja saumausvaihtoehdot mahdollistavat julkisivuun yksilöllisen ilmeen. Limitys yhdessä laastin kanssa sitoo yksittäiset tiilet yhtenäiseksi rakenteeksi. Tiililimityksiä on useita erilaisia. Yleisimmät juoksulimitystavat ovat 1/2-kiven porrastus tai 1/3-kiven porrastus. Entisajan massiivisissa tiiliseinissä käytettiin monesti ristilimitystä tai munkkilimitystä.

Sauman väri

Sauman osuus tiiliseinästä on tyypillisesti n. 20 %, joten julkisivun lopulliseen ulkonäköön vaikuttaa merkittävästi myös sauman väri.

Hyvään, harmoniseen lopputulokseen päästään käyttämällä tiilen omaa väriä lähellä olevia muurauslaasteja. Vaihtoehtoisesti kontrastilla voidaan luoda persoonallinen ilme. Melko voimakaskin väriero tasoittuu, kun seinää katsotaan kauempaa. Selkeästi sauma erottuu esimerkiksi perinteisessä punatiilen ja vaalean sauman yhdistelmässä, mutta vaikutelma ei kuitenkaan ole räikeä.

Punatiiliseinää kahdella erivärisellä saumauksella

Saumauslaastien värivalikoima on laaja, ja tarvittaessa laastia voidaan vielä sävyttää erikoisempaan tarpeeseen. Laastien sävyt ovat yleensä jonkin verran murrettuja, sillä näin saadaan aikaan harmonisempi vaikutelma, kuin esimerkiksi täysin valkoisella laastilla.

Jos lopputuloksesta ei ole valmista esimerkkiä, on suositeltavaa tehdä esimerkiksi noin neliön kokoinen mallimuuraus ennen lopullista päätöstä.

Wienergergerin sivuilla on työkalu, jolla erilaisten tiilien, saumojen ja muuraustapojen vaikutusta voi vertailla.

Tutustu tektstuurityökaluun

Saumaustavat

Tiilimuurausta voidaan elävöittää useilla erilaisilla saumamuodoilla. Saumat voidaan tehdä joko tiilen tasoon, vetää sisälle muuriin tai pullistaa saumaa muurista hiukan ulos. Omaleimaisempia saumaustyyppejä ovat tiilen päälle ylihierretty sauma, sutimestarin sauma, piilosauma ja ohutsauma.

Saumaustavat 2016

Sutimestarin sauma

Sutimestarin saumassa kauhalla leikattu sauma jätetään hieman kuperaksi koholleen, jonka jälkeen sauman hieman kuivahdettua suoritetaan varsinainen sauman muotoilu eli tiilipinnan penslaus märällä pitkäjouhisella maalarin siveltimellä tai kalkkihakkurityyppisellä sudilla siten, että ylimääräinen laasti levitetään vaakaliikkein kauttaaltaan tiilen pinnalle. Sivellintä on kasteltava määräajoin. Pursosauman kokoa kasvattamalla saadaan aikaan peittävämpi pinta, jolloin esilevitys voidaan tarvittaessa suorittaa myös lastalla ja viimeistely em. tavalla maalarin siveltimellä vaakaliikkein.

Taideyliopisto tiiliseinää Kuva Marc Goodwin

Sutimestarin sauma, Taideyliopisto Mylly, Helsinki

 

Ylihierretty sauma

Normaali muuraus, jossa hieman ulos pursunnutta laastia painetaan laastikauhalla tiivistäen siten, että laasti peittää osin myös tiilen. Kun sauma on hieman kuivahtanut, tehdään lopullinen sauman muotoilu superlonsienellä tai hiertolatalla. Tarvittaessa hierrintä voidaan hieman kastella.

Ylihierretty sauma, HEKA Haaga, Isonnevankuja 1 Helsinki

 

Piilosauma

Piilosauma toteutetaan erityisillä tiilillä niin, että joka toisessa pystysaumassa tiilen muoto piilottaa pystysauman laastin ja näin saadaan lankkutiilen omainen vaikutelma. Vaikutelma korostuu, jos käytetään matalaa, pitkänomaista tiiltä.

Tiilien valmistajilta löytyy erityisiä piilosaumatiiliä. Eri valmistajien tiilissä muotoilu poikkeaa hieman toisistaan, mutta perusidea on sama.

Raikkonen_piilosaumatiili

Piilosaumatiili, Keljonkankaan koulu.

Ohutsaumausmenetelmä

Ohutsaumausmenetelmä on uusi Suomessa, mutta Keski-Euroopassa se on saanut jo varsin suuren suosion, etenkin arkkitehtien keskuudessa.  Menetelmä poikkeaa perinteisestä 15 mm:n paksuisella saumalla tehtävästä julkisivumuurauksesta siinä, että sauman paksuus on sekä pysty, että vaakasaumoissa ainoastaan 4…6 mm kohteesta riippuen.

Ohutsaumamenetelmällä saatava julkisivupinta on yhtenäinen ja muurimaisuutta korostava. Muurausmenetelmä edellyttää ns. tiilien sekalimitystä, jolloin pystysaumat eivät ole samassa linjassa, eivätkä ne muodosta myöskään selkeää juoksua. Mitoituksen kannalta menetelmä on myös vapaa, sillä muurarin tehtävä on lisätä jokaiseen tiiliriviin aina sopivanmittaisia täytekiviä, mikä tekee julkisivusta samalla myös elävämmän.

Ohutsaumamuuraus, Tikkuaskitalo Espoo.

Esimerkkikohteita:
Tikkuaskitalot
Palvelutalo Engelendale

Koristemuuraukset ja reliefit

Reliefimuuraus tarkoittaa tiilen syvyyssuuntaista vaihtelua seinäpinnassa, minkä tiilen mittakaava mahdollistaa. Reliefimuurauksia on tehty kautta aikojen, vaikka 1900-loppupuolen tyyli oli pelkistetympää. Viime vuosina tiilen monipuolisia mahdollisuuksia on alettu hyödyntää uudelleen.

Reliefi voidaan muurata joko yksittäisinä koreisteaiheina tai koko seinäpinnan kattavana tyylikeinona. Mahdollisuudet ovat lukemattomat, kun syvyysvaihtelun lisäksi käytetään erityyppisiä tiiliä. Reliefipinta voidaan toteuttaa myös tiilielementtiin.

Reliefipinnan suunnittelijan on ymmärrettävä materiaalien tekninen toiminta ja sovitettava esteettiset valinnat rakenteen reunaehtoihin. Myös toteuttajalta vaaditaan vahvaa ammattitaitoa. Lopputulos voi olla puhtaaksimuurattu tai pintakäsitelty, esimerkiksi rapattu tai slammattu, jolloin pinnan muodot kuultavat kauniisti pinnan alta.

Lue lisää:
Uusien tiilijulkisivujen monimuotoisuus
Luontoaiheinen julkisivutaideteos toteutettiin tiilistä


Takaisin alkuun