Tiili rappausalustana

Rapattu pinta on ajaton ja korostaa rakennuksen arkkitehtonisia muotoja. Rappaus toimii myös erinomaisena kontrastina puhtaaksimuuratulle tiilelle. Uudisrakentamisessa nähdäänkin usein tiilen ja rappauksen yhdistäviä julkisivutoteutuksia.

Tiili on yksi parhaiten kestävistä ja vähiten huoltoa vaativista julkisivumateriaaleista. Siten rappauksen toteuttaminen tiilen päälle onkin myös eri rappausalustoja vertaillessa kestävä ja järkevä valinta. Karhean pinnan ja rappaukselle sopivan vedenimuominaisuuden sekä pienen kutistumansa ansiosta tiili on kaikkein riskittömin rappausalusta, josta on pitkäaikaiset ja hyvät kokemukset.

Vaikka puhtaaksimuurattu tiilijulkisivu vanhenee kauniisti, päädytään toisinaan tilanteeseen, jossa tiiliverhous ei enää esimerkiksi värisävynsä puolesta miellytä tai sovi ympäröivään rakennuskantaan. Tällöin on mahdollista uudistaa julkisivuilme yksikerrosrappauksella, kunhan tiilipinta on ehjä ja tiilisaumat kunnossa.

Rappaustapoja on kolme: yksi-, kaksi- ja kolmikerrosrappaus.

Vaatimukset tiilelle

Rappausalustaksi sopivan tiilen pinnan tulisi olla riittävän karhea ja vedenimukyvyn 8-12 %, jotta rappauksen tartunta alustaansa olisi mahdollisimman hyvä. Valmistajilla on yleensä erityisesti rappausalustaksi kehitettyjä tiiliä.

Rapattava tiiliseinä tulisi muuratessa saumata pintaan asti. Ennen rappauksen aloittamista saumojen pintaan mahdollisesti jäänyt irtoaines pitää puhdistaa. Alustan kostutus on myös tärkeää ennen rappauksen aloittamista. Vaaleiden rappauspintojen alla ei suositella käytettäväksi tummaa tiiltä. Muutoin tiilen värillä rappauksen alla ei ole suurta merkitystä.

Rappaustavat

Rappaustapoja on kolme: yksi-, kaksi- ja kolmikerrosrappaus.

  • yksikerrosrappaus ilmentää alustansa muotoa
  • kaksikerrosrappaus on jo peittävä rappaus, joka on yleistynyt erityisesti kylmien kuorimuurien rappauksena
  • kolmikerrosrappaus on pääsääntöisesti vanhojen tiilipintojen perinteinen, paksu ja peittävä rappaustapa

Yksikerrosrappaus

Yksikerrosrappaukseksi sanotaan ohutta, yleensä hienoa runkoainetta sisältävää rappauskerrosta tai -käsittelyä. Yksikerrosrappauksista käytetään useita eri nimityksiä kuten slammaus ja ohutrappaus, mutta ne kaikki tehdään yhdellä laastilla, joka on tyypillisesti sementtilaastia.

Yksikerrosrappauksissa vaaleiden rappausten alla tulisi käyttää vaaleamman sävyistä savitiiltä. Muurauslaastina käytetään mieluiten joko tiilen tai rappauksen sävyistä muurauslaastia.

Yksikerrosrappausten pinnan työstö ja alustan näkyvyys voivat erota toisistaan merkittävästi. Yksikerrosrapatuissa julkisivuissa rappausalustana käytetään tyypillisesti puhtaaksimuurattuja rakenteita.

Kuultorappauksessa alustaa jätetään jonkin verran näkyviin, joten lopullinen ulkonäkö syntyy rappauslaastin struktuurista ja väristä sekä alustan eli tiilen väristä, muodosta ja muurauksen sauman väristä.

Rakennekerrokset:

  • Pintarappaus 1…3 mm, max. 5 mm.

Ulkonäkö: Rappaus ilmentää alustan rakennetta.

Kaksikerrosrappaus

Kaksikerrosrappaus tehdään kahdella eri laastilla. Kaksikerrosrappaus voidaan tehdä sekä kalkkisementti- että sementtilaasteilla. Kalkkisementtilaasteilla tehtävä kaksikerrosrappaus muistuttaa kolmikerrosrappausta, mutta se on toteutettu ilman peittävää täyttörappauskerrosta. Kalkkisementtilaasteilla tehtävän kaksikerrosrappauksen kokonaispaksuus on 10–15 mm.

Tartunta- tai pohjarappaus lyödään tai ruiskutetaan tiiviisti esikostutetun rappausalustan pintaan. Tartuntalaastin tulee peittää alusta kokonaan. Tartuntarappauksen pinta oikaistaan teräslastalla. Tartuntalaasti lyödään tyypillisesti kahtena 3–5 mm paksuisena kerroksena.

Pintarappaus muodostaa julkisivun lopullisen näkyvän pinnan, jolloin pintarappauksella ja pinnan muotoilulla saadaan aikaan haluttu lopputulos. Pintarappaus voidaan tehdä joko sementtilaasteilla tai kalkkisementtipohjaisella jalolaastilla. Pintarappaus tehdään tyypillisesti kahteen kertaan ohuena 1–3 mm kerroksena.

Sementtilaasteilla tehtävä kaksikerrosrappaus eroaa materiaaleiltaan, ominaisuuksiltaan ja työtekniikoiltaan merkittävästi kalkkisementtilaasteilla tehtävästä kaksikerrosrappauksesta. Sementtilaasteilla tehtävän kaksikerrosrappauksen kokonaispaksuus on 10 mm.

Rakennekerrokset:

  • Pohjarappaus 3…5 mm
  • Oikaisurappaus 3…5 mm
  • Pintarappaus 2…4 mm

Ulkonäkö: Pinta rappaustavan mukainen, alustan muoto/saumakohdat voivat ääriolosuhteissa ohuimmilla kerrosrappauksilla näkyä.

Kolmikerrosrappaus

Kolmikerrosrappaus tehdään kolmella eri laastilla, jotka ovat kalkki- tai kalkkisementtilaastia. Kolmikerrosrappauksen eri kerroksia ovat tartuntarappaus, täyttörappaus ja pintarappaus.

Tartuntarappauksen tarkoituksena on aikaansaada luja tartunta, lisätä täyttörappauksen tartuntapintaa rappausalustaan sekä tasata alustan imua. Karkeapintaisen, vähintään 90 % alustasta peittävän tartuntarappauskerroksen paksuus on tyypillisesti 0–3 mm.

Täyttörappauksella tasataan alustan epätasaisuudet ja muodostetaan koristerappauksissa rappauksen kuviot. Täyttörappaus on kolmikerrosrappauksen paksuin rappauskerros, tyypillisesti 10–30 mm. Siksi se määrääkin koko rappauksen ominaisuudet. Yli 20 mm paksu täyttörappaus tulee tehdä useampana kerroksena.

Pintarappauksella muodostetaan rapattuun julkisivuun haluttu pintastruktuuri. Pintarappaus on tyypillisesti ohut, 3–5 mm, riippuen pinnan karkeudesta. Värillisellä jalolaastilla tehty pintarappaus muodostaa julkisivun lopullisen näkyvän pinnan, jolloin pintarappauksella ja pinnan muotoilulla saadaan aikaan haluttu lopputulos. Pintarappaus värillisellä laastilla tehdään yleensä kahteen kertaan.

Rakennekerrokset:

  • Tartuntarappaus 0…3 mm
  • Täyttörappaus 10…15 mm
  • Pintarappaus 3…8 mm

Ulkonäkö: Pinta rappaustavan mukainen, alustan muoto ei näy.